Viikko taas hurahtanut mukavaa vauhtia. Tiistaina tokotreeneissä sai huomata että ehkä meidän intensiivitreenaus (lähes joka päivä ;-) ei ehkä olekaan tehnyt ihmeitä seuraamiselle kuten jossain vaiheessa uskoin. Kun kehumiset ottaa pois niin seuraaminen muuttuu aika löysäksi, jos pottiin vielä lisää sadetta ollaan jo melko toivottomassa tilassa.

Keskiviikkona kävimme agilityhallilla vähän treenaamassa ja ennen sitä käväisimme myös toko-kentällä, joka ihan vieressä. Kentällä sattui olemaan toinenkin koirakko joka oli treenaamassa kokeita varten, ihan hyvä.

Torstaina Chili sai vähän ympäristökasvatusta taas kun otimme sen mukaan Stockalle kaulapantaa kokeilemaan. Pentupanta kun on auttamatta jäämässä aivan liian pieneksi. "Unelmapantaa" ei löytynyt, Capsilla on aivan ihana panta, pehmeää pyöreää nahkaa oleva "puolikuristava" (ei kyllä tiukimmallakaan kurista yhtään), jossa ei mitään metalliketjua, pelkkää nahkaa. Tämä on liitetty pysyvästi nahkahihnaan (Lindalle kiitos oivalluksesta!), joten yhdistelmä on itse asiassa parempi kuin noutajatalutin. Chilille kokeiltiin kaikenlaisia pantoja, tyylikäs novascotia-ruutua oleva panta oli aika kiva, samoin muutama nahkapanta, mutta päädyimme sitten punaiseen kuvioituun nylon-pantaan, jossa pikalukko, helppo, pehmeä ja kevyt. Chili oli alkuun silmät pyöreänä ihmetyksestä tavaratalon vilinästä, mutta sopeutui nopeasti ja herätti ansaitustikin paljon ihastusta. Kirjakaupan myyjä sai kunnollisen kasvopesun ja niin olisi varmaan kuka tahansa saanut, joka olisi kiinnostusta osoittanut...

Eilen oli agilitytreenit, varsinaiset kouluttajat olivat lomalla, mutta sijainen oli myös oikein hyvä. Capsi oli oikein taitava, rata tosin helppo. Capsi osaa nykyään kepit todella hienosti, se menee avustamatta hyvällä rytmillä eikä häiriinny vaikka juoksen edelle. Nopeutta varten olen nyt vihdoinkin uusien kouluttajien myötä tajunnut että oikeasti pitää ruveta kannustamaan ja kehumaan paljon enemmän. Nomessa ja tokossa sisäistetty hillitty tyyli on yllättävän vaikea murtaa, mutta kovasti yritetään. Treenien jälkeen käväistiin taas tokokentällä. En tiedä miten pystyn koetilanteessa olemaan hiljaa ja eleilemättä (hillitysti, mutta kuitenkin ;-) kun en treeneissäkään osaa, vaikka yritän. Aikamoinen pulma kun pitää yhdessä paikassa olla niin kannustavampi kuin mitä luonnostaan on, tukea koiraa oman kehon liikkeillä ja suunnilla ja sitten taas toisessa paikassa pitäisi olla jonkinlainen zombie. Koiraressukka, mahtaa olla hämmentävää!

Ihan pian (puolen tunnin päästä) koittaa lähtö kisoihin, joita varten nyt on pari viikkoa treenailtu. Kisat ovat siis UMN:n järjestämät ja mukaan lähdimme lähinnä koska melkein kaikki muut treeniryhmässämme olivat menossa. Huh, kuin jännittää! Pelkään lähinnä että seuraaminen menee aivan plörinäksi enkä sitten tiedä mitä tehdä, mutta toivotaan parasta!

Kokeet nyt takanapäin, tulokset ja selitykset tulospörssissä. Ykkönen tuli, vaikkakin hieman rimaa hipoen. Toisaalta tuomarin linja oli tiukka ja se kuitenkin tykkäsi, joten saamme olla tyytyväisiä. Huomenna kisaamme myös, hulluja kun ollaan niin ilmoitin meidät molemmille päiville. Huomenna ei varmaan jännitä samalla tavalla.

Capsi, Helsinki: ALO1