Capsi nappasi tänään Nou1:n plakkariin ja ohjaajan jännityksensekainen ahdistus koetilannetta kohtaan vaihtui iloksi ja tyydytykseksi!

Olimme suunnitelleet, että menemme tollerikerhon taippareihin kesäkuussa, kun en ole saanut aikaiseksi ilmoittautua ajoissa muihin vaihtoehtoihin, lähinnä itseluottamuksen (tai koira-) puutteen takia. Keskiviikkona bongasin sitten keskustelupalstalta ilmoituksen, että Turun taippareissa on vielä peruutusten vuoksi tilaa, ja ajatus tuntui kiehtovalta, että mitä jos menisi ja kokeilisi? Keskiviikkonahan kävimme sitten heti luettuani ilmoituksen kokeilemassa, että uiko tuo koiruliini vielä ja kyllähän se ui. Riistojen kanssa ei oltu pahemmin treenattu viime aikoina, mutta hetken huumassa sain kuitenkin soitettua Turkkuseen ja laitoin sitten ilmoittautumistiedot ja maksut menemään heti perään. Tällaiselle jännittäjälle ihan hyvä ratkaisu mennä näin lyhyellä varoitusajalla taippareihin (ja olla mainostamatta asiasta etukäteen...).

Eilen kävimme treenaamassa Sarin ja Aaronin kanssa lenkin yhteydessä. Halusin kokeilla hakuruutua riistalla. Treenit eivät Capsin osalta sujuneet kovinkaan täydellisesti, palautukset tökkivät varisten kanssa. Pohdin jo, että mennäänkö nyt lainkaan, mutta onneksi päätimme kuitenkin lähteä, olihan illan lyhyet harjoitukset (nuutuneiden vaakkujen vikat) kotimetsässä menneet paljon paremmin. Ja Turun suunnallehan joka tapauksessa oli asiaa.

Kuuden aikoihin aamulla raaputettiin sitten tuulilasia jäästä (!) ja ajettiin (niin lujaa kun uskallettiin) Västanfjärdiin. Noloa kylläkin olimme hieman myöhässä ja meitä odoteltiin jo. Capsi oli aamupäiväryhmän vika, joten sosiaalisen osuuden jälkeen oli hyvin aikaa seurata ryhmän alkupään koirien koetta ja vielä käydä pitkällä lenkillä. Sosiaalinen osuus meni hyvin, täytyy hieman kehua että Capsi oli ainoana tollerina porukan rauhallisin :-) Lenkillä oli mukana siipidami ja kestokani, joita Capsi sai hakea pariin otteeseen lenkkimme yhteydessä.

Lopulta oli meidän vuoromme. Yleisöä tuntui olevan kuin hulluilla päivillä, iltapäiväryhmäkin kun oli jo saapunut paikalle, no onneksi ei häirinnyt lainkaan. Vesiosuus meni oikein hyvin ja Capsi toi lokit käteen. Hakuosuus alkoi hieman nihkeästi, palauttaminen ei ollut ihan suoraviivaista ja pientä palloitteluakin esiintyi, mutta neljä varista riitti ja taisivat kaikki tulla ihan käteen asti, vikat ilman mitään kehotuksia tai kutsuja. Jesjesjes!

Pääsimme suoraan jäljelle yhden kultsun ja yhden lapukan kanssa. Kaikki suoriutuivat tehtävästä oikein hyvin. Capsi lähti hienosti jälkeä pitkin, mutta kadottuaan metsään tuntui siltä kun aika olisi pysähtynyt, voi olla että oikeasti ei mennyt ikuisuutta, mutta tuntui siltä kun niitä olisi mennyt useampikin. Lopulta pikku sankarimme kuitenkin palasi metsästä valtava pupu suussaan ja toi sen käteen asti. Tuomari kätteli ja onnitteli läpäistyjen taippareiden johdosta. Mikä tunne!!!

Tuomari Risto Aaltonen kehui Capsia kokeen jälkeen, ja piti erityisen paljon luonteesta ja innokkuudesta. No, niin pidämme mekin :-) Aivan ihana tuomari joka tapauksessa, antoi mukavasti vinkkejä ja mahdollisuuksia kaikille koirakoille, uskoisin että myös tänään epäonnistuneille jäi kokeesta hyvä mieli! Iltapäiväryhmässä oli yksi tolleri (jonka tulosta en tiedä), mutta muuten ei ilmeisesti viikonlopun aikana ollut muita tollereita Västanfjärdin taippareissa.

Kunniakirjan, huippuhienon arvostelun, ruokasäkin (!) ja pienen muistolaatan (!) vastaanottamisen jälkeen lähdimme Lemuun pentuja moikkaamaan. Aivan ihania palleroisia olivat edelleen... Kuvia saa varmaan odottaa taas hieman :-).

Chili & Co 6 vko 16.05.2004

Capsi, Taipumuskoe (Västanfjärd): NOU1 (hyväksytty)