Tänään Capsin kanssa metsässä ja Kai demonstroi yhden tempun, jonka oli huomannut sattumalta että Capsi osasi ihan luonnostaan. Capsi jätetään istumaan, merkattu käpy viedään jonkun matkan päähän luonnolliseen käpyrykelmään (näitähän metsässä riittää...) ja Capsi päästetään noutoon. Olin kuullut tästä ja ajattelin ekaksi että ei tästä mitään tule, kun Capsi juoksi käpyrykelmän ohi ja rupesi nuuhkimaan ihan väärässä paikassa. Nuuhkiminen oli kuitenkin ihan systemaattisen oloistaja pikku hiljaa ilman "haravointityö" toi Capsin lähemmäksi oikeaa käpykasaa. Oli aika jännän näköistä, kun näki että se sai hajun omasta kävystä ja rupesi tekemään tarkempaa työtä. Ja eipä ollakaan, oikea käpy löytyi ilman että muihin käpyihin tai keppeihin täytyi koskea. Tyylipisteitä varisi hieman, kun Capsi yritti pureskella käpyä ja leikkiä sillä ennen kuin palautti sen, mutta käpy saatiin kuitenkin takaisin ja oikeahan se oli. Huhhuh, kaikkea ne tollerit osaavat! Tietenkin tästä olisi jonkun matkaa tunnusnoudon suorittamiseen, koska pieniä puutikkuja on niin hirrrveän kiva pureskella. Tämän tempun suorittamisessa kuitenkin toisarvoinen seikka, ensiarvoista mielestäni aivotyö ja onnistuminen.

Viikonloppuna taas Vaasassa, mutta sunnuntaina tavalliseen malliin tokoa ja ehkä jotain muutakin kivaa, voimien mukaan.