Olin taas Vaasassa viikonlopun ja aivan tötteröönä taas kotona kaikesta valvomisesta. Sanotaan että valvominen vastaa humalatilaa, mutta kyllä se krapulanomaiseksi tuntemukseksikin muuttuu... No, ei vaivuta synkkyyteen silti. Mukaan Vaasasta tuli Kain äiti ja tämän mies, ja Capsi on iloinen suurentuneesta laumasta! Olimme kaikki lenkillä Nuuksiossa, jossa on oikein kaunista näin syksyllä(kin)! Capsi sai taas nauttia vauhdin huumasta juostessaan hirveätä vauhtia metsässä. Uimassakin kävi taas ilman mitään ongelmia. Varsinkin kun turkki on märkä, niin näkee hyvin että turkkia on tosiaan enemmän kuin mitä kesällä. Ihanaa nähdä taas vähän alusvillaa, housuja ja häntää!

Illalla tokotreeneissä. Treenasimme seisomaanjäämistä. Tässä luonnollisesti vielä harjoiteltavaa, kun vasta ollaan aloitettu. Lisäksi paikallamakuuta, seuraamista ja luoksetuloa kapean kujan läpi. Paikallamakuussa kokeilen hieman liikaa rajoja, ja Capsi nousee jossain vaiheessa ylös, pitäisi malttaa pidentää aikaa vähän kerrallaan... Seuraaminen on siis meillä kontaktikävelyä. Aika jännä että tuo sujuu paljon paremmin ilman hihnaa, kertaakaan Capsi ei ole vielä karannut (kopkop). Luoksetulossa hyvä maltti, mutta hieman löysä perusasento lopussa, mutta ei prässätä liikaa tässä vaiheessa.