Kun vaihteeksi on hieman aikaa, niin kynnys päiväkirjamerkintöihin on matalalla... Tänään taas aamulenkillä metsässä. Emma on kyllä aivan hulluna frisbee-leikkeihin! Jos frisbee on minulla se kävelee vieressä aivan poikittain ja tapittaa frisbeetä eikä katso lainkaan eteensä, vaikka kuinka kauan. Palautukset ovat loistavat, mutta jos en ota frisbeetä takaisin, niin ei tarvitse huolehtia että se tippuisi maastoonkaan. Toisin kuin Capsi joka kyllästyy jossain vaiheessa kantamiseen, Emman ote frisbeestä ei hellitä. Heittäminen näille tytöille on ihan hauskaa, varsinkin kun on saanut huomata että mitään rähinöitä ei tule vaikka tilanne menisi tiukaksikin, tytöt kunnioittavat sitä joka frisbeen ekana saa suuhunsa. Kumpikaan ei yritä varastaa toiselta. Välillä on aika hauskan näköistä kun Emma on lähtenyt suurella tohinalla frisbeen perään, ja meneekin ohi, niin Capsi huomatessaan tämän lähtee uudella vauhdilla frisbeetä kohti. Emman innosta/Capsin ahnaudesta kertonee myös jotain se että palkkioksi hyvästä noudosta Emma ei halua mitään syötävää, mutta Capsille kelpaa aina :-).

Ruokakippo on ainut paikka missä on pientä pulmanpoikasta. Annan Emmalle ensin ruokaa, koska Emma hyörii jaloissa. Siinä vaiheessa kun olen kutsumassa taustalla odottelevaa Capsia, Emma tulee Capsin kupille... Jos ruokalaadut ovat eri, Emma valitsee Capsin kipon, mutta jos laitan samaa kummallekin, niin Emma ei osaa päättää kumman ruuan söisi ja itse asiassa mieluiten Capsi ei saisi syödä lainkaan... Mitään varsinaisia kähinöitä tässäkään ei tule, Emma murahtaa Capsille ja Capsi siirtyy syrjään, pikku-ressukka... Tänään kun punnitsin kummankin tytön, niin voisi ehkä olla ihan aiheellistakin että Capsi jättäisi muutaman ruokailukerran väliin. Capsi nimittäin painoi noin kilon enemmän kuin Emma!

Emma on joka tapauksessa erittäin suloinen tyttö. Emmassa on samaa suloisuutta kuin Ferrossa. Kyllähän Capsikin pussailee, mutta Emma ja Ferro ovat hellempiä :-). Emmassa on myös ulkoisesti enemmän Ferroa muistuttavia piirteitä, luonnollisesti komea häntä, mutta myös jotain samaa on ilmeessä ja päässä. Ehkä muuallakin, olen melko huono arvioimaan tällaisia asioita.

Viikko kuluu melko nopeasti. Mitään erityisempää ohjelmaa ei lähipäiville ole, mutta lauantaina kun Kai ja minä lähdemme Hämeenlinnaan yksiin häihin, Capsi ja Emma saavat lapsenvahdin, tai itse asiassa joukon lapsenvahteja. Nina, Harri ja toivon mukaan myös Nino tulevat tyttöjä kaitsemaan lauantai-illaksi. Sunnuntaina Emma lähteekin jo kotiin :-( ja me ajamme Benita-kasvattajan luokse, minne Capsi menee viikoksi hoitoon, kun itse lähdemme lomailemaan :-). Capsin synttärikemuja täytynee juhlia vasta lomalta palattuamme, neiti täyttää vuoden viikon päästä perjantaina.

Viikko Emman kanssa 28.08.2003