Aamulla taas kunnon lenkillä, kun ei voinut olla varma että millaiseksi sää muuttuu. Tänään törmäsimmekin sitten tolleriin (!) ja kahteen berni-neitiin. Tolleriuros oli sama vanha herra, jonka olemme aiemminkin nähneet, eikä se valitettavasti taida harrastaa vapaanajuoksemista huonojen lonkkien takia, mutta Capsi juoksi sitten kummankin puolesta, duracelpupuna ympäri ympäri tuhatta ja sataa... Capsi antoi innokkaasta olemuksestaan huolimatta arvon herran olla rauhassa, vaikka se olikin oikein ystävällisen oloinen. Metsässä onnistuin myöhemmin ahneuksissani venyttämään muistiharjoitusta niin paljon että Capsi unohti koko jutun. Löysi onneksi damin etsimällä.

Iltapäivällä lähdimme metsään, Espoon keskuspuistoon. Mukaan otettiin kestokani. Kestokanista pitääkin kertoa enemmän, teimme siitä nimittäin parannetun version, koska oikea kani on vielä vähän turhan mielenkiintoinen. Dami ei anna kestokanin täytteenä oikeaa tuntumaa, ei ole samalla tavalla "löysä", joten täytimme kanipussukan pienen pohdinnan jälkeen parilla jääpalapussilla (jääpalapussi = vesipussi, jossa vesi lokeroitunut pieniin osastoihin), jotka oli kääritty elmukelmuun ja vielä sukkaan ja liinaan. Tuntuma olisi tietty paras ilman ylimääräisiä kerroksia, mutta varmuuden vuoksi sellaiset kuitenkin lisättiin. Lopputuloksena siis hieman "löysä" kestokani, edelleenkin puutteellinen, mutta toimenpide lisäsi aitoutta ilmeisesti Capsinkin mielestä, koska tällä saatiin hieman provosoitua sitä yli-intoa joka on tullut esille oikean kanin kanssa. Kanilla tehtiin pari yksinkertaista noutoa, koska halusin varmistaa että palautukset toimivat ja melko hyvin toimivatkin. Motivoitu laahausjälki meni melko hyvin ja sokkonakin kani kyllä löytyi nopeasti, mutta Capsi ei juurikaan jäljestänyt. Koska ajattelin että lyhyt jälki ei houkuttele tarkkaan työhön, kun kani löytyy kuitenkin, niin vedin sitten pitkän jäljen, jossa kani ei todennäköisesti ilman jäljestystä löydy. Ihan hyvä idea, ja Capsi jäljestikin, mutta ei koko matkaa, mutta selvästi kuitenkin ainakin paikoitellen ja kani löytyi melko nopeasti.

Metsästä löytyi myös suhteellisen soinen alue ja vaikka olinkin päättänyt, että uimisen kanssa odotetaan nyt jonkin aikaa, niin en malttanut olla heittämättä damia suht leveän ojan yli. Olin ollut katsovinani, että vaikka Capsi ei menisikään heittopaikasta yli, niin sopiva ylityspaikka löytyisi kuitenkin vähän matkan päästä ja saisimme suosikkidamin takaisin kevyesti. Väärin arvioitu! Oja, joka oli paitsi leveä, myös melko syvä ei ollutkaan sitä ylihypättävää mallia ainakaan näillä nurkilla. Äsh... Reippaana lähdin sitten itse ylittämään ojaa, ja kun kerran olin yli päässyt, niin pääsi se Capsikin sitten vähän ajan päästä. Uida ei tarvinnut, mutta koko koirahan siinä kastui.

Kuvia aamulenkiltä ja metsästä uudella kuvasivulla! (viimeisestä ojanylityksestä ei ole kuvia :-)

Luonnossa 18.05.2003